Olen tiennyt jo aika pitkään haluavan opiskelemaan Britteihin. Ajatus lähti pienestä ja aiheutti vääjäämättömän lumivyöryn, niin kuin elämässä asioille on tapana käydä. Kuvittelin millaista elämäni olisi, mutta yritin kerrankin hallita päiväuniani - mikään ei ole varmaa, ehkä en pääse sisään mihinkään sittenkään.
Ja sitten elämä todisti taas yllättävyytensä. Minun piti mennä Skotlantiin, mutta en keksinyt viidettä kouluvaihtoehtoani. En halunnutkaan Edinburghiin, jonne vaadittiin portfolio. Mietin että en mä nyt tyhjää paikkaa voi jättää. Googletin hetken mielijohteesta listan parhaista film studies -tutkinnoista ja nappasin King's College Londonin kärjestä hakemukseeni. En pitänyt sitä edes oikeana vaihtoehtona, kunhan huvikseni laitoin mukaan.
Sitten vähän yli viikko hakemisesta sain sähköpostin King's Collegen omasta hakusysteemistä. Olin saanut offerin, ja hetken päästä olin vielä enemmän hämmennyksen vallassa: se oli unconditional. Olen kyllä valmistunut jo lukiosta eli tuloksia ei tarvitse muutenkaan odottaa, mutta minulta ei pyydetty haastattelua tai edes virallista kielikoetta.
Joten, tässä sitä ollaan, edessä muutto Lontooseen ja ihan erilainen tulevaisuus kuin mitä pidin mahdollisena. Se on pelottavaa, mutta hyvällä tavalla.
