Aloitan
syksyllä yliopistossa King's College Londonissa. Tutkintoni kestää kolme vuotta eli
valmistuessani kandidaatiksi olen himpun verran alle 23-vuotias. Maisterin
samassa koulussa voisi suorittaa vuodessa kokopäiväisenä opiskelijana. Alan
pikkuhiljaa haaveilla jo maisterivuodesta KCL:ssä; kun puhuttiin siitä, äitini
sanoi ”ehkei sillä ole väliä heti valmistumisen jälkeen, mutta viisikymppisenä
se on iso etu”. Jos jatkaisin suoraan opintoja, maisterinpaperit saisin jo
24-vuotiaana.
Olen
opportunisti. Kun aloitan viimeisen undergrad-vuoteni, olemme saaneet
päätökseensä nettisarjamme. Olen juuri nyt elämäni isoimman ja siisteimmän
proggiksen edessä, joka on suuren suuri plussa CV:hen. Joskus vitsailin, että ”everything I do I do
for my CV”. Se alkaa olla pitkä. En tiedä mikä siinä on, mutta tuollaiset
asiat tuntuvat vain loksahtelevan elämässäni.
Mutta
kulutanko itseni loppuun, haukkaanko liian isoja paloja? Olin hyvin lähellä loppuunpalamista
viime kuukausina. Nyt tuntuu, että syvimmän pudotuksen jälkeen aletaan olla
voiton puolella. Joskus mietin arvostanko itseäni vain silloin, kun minulla on meneillään
Suuria Projekteja ja olen liikkeessä, ”näyttää kiireiseltä ja seksikkäältä”.
Ehkä en vain uskalla pysähtyä.
Nyt siis
minä harjoittelen arvostamaan itseäni ilman kaikkea ylimääräistä härpäkettä –
ja pysähtymään. Viime vuonna tuntui, ettei käteen jäänyt oikein mitään
muistoja. Nyt minä otan niistä kunnolla kiinni. Tulen tarvitsemaan niitä.
Mummolassa
käydessäni sain edesmenneen pappani vanhan filmijärkkärin. Sisällä oli filmiä,
niin siistiä nähdä mitä kuvia sieltä löytyy. Nyt kamerakokoelmani luku kasvoi neljään.
Sen huomioon ottaen valokuvaan nykyään aivan liian vähän. Postissa tuli tänään filmiä
sekä uuteen kameraan että polaroidiin: odotan innolla uudella kameralla
leikkimistä, sen hetkellisyyttä ja yllätyksiä.
Keskiviikkona
olin kolmannella Walk The Moonin keikallani. Mieletön fiilis, että ensi kerran
näen ko. bändin varmaankin Lontoossa. Muistamisen arvoisia hetkiä. Muita kuvia,
jotka ilahduttavat juuri nyt: ystäväni sohvalla kaikkien meidän eläintemme
ympäröimänä. Erään teatteriproduktion työryhmäläisten kasakuva. Siitä kuvasta
näkyy onni, jota koimme sinä päivänä. Darraa on paras potea ystävien
ympäröimänä. Läheisyys on kaunista.
Jos minä
tekisinkin asioita muistojen takia. Niiden pienien hetkien, jotka antavat
voimaa. Kun tietää olevansa arvokas: kun kaveri tarjoaa siideriään ja tietää
sanomatta, milloin on aika taas ojentaa tölkkiä minulle, kun halatessa
huokaistaan ”miten me pärjätään ilman sua”, kun ei tarvitse sanoa mitään, vaan
voi pitää vaan kaveria kädestä kiinni, kun lapsi haluaa antaa lahjaksi
jalkapallokorttinsa. Silloin ei ole kysymys onnistumisesta vaan olemisesta.
