Asuntolaelo ei tunnu näin alkuun kuitenkaan kovin kotoisalta. Alue on aika geneerinen, kerrostaloja ja valtava kauppakeskus - voisi olla missä tahansa Euroopan kaupungissa. Vähän matkan päästä löytyy jo kivoja yksityiskohtia, kuten kuvasta näkyy: minun kotini sen sijaan on tuo järjetön torni taustalla. Huoneita asunnossa on kahdeksan, keittiö on siihen nähden aika pieni. Kämppikseni ovat kahdeksantoistavuotiaita, kuten todennäköisesti 90% muistakin talon asukkaista - yksi ei ole koskaan pessyt pyykkiä, puhutaan vaan bileistä. Eilen menin nukkumaan vähän myöhemmin, yhden aikoihin kuulin käytävältä erään naapurin kovaäänistä puhetta. Vain kahden vuoden ikäeron huomaa ja totesin hyvin pian, että ehkä ei kannata käyttää energiaa kaveeraamiseen noiden kanssa. Asia, jota en todellakaan kaipaa, on tuoreiden kahdeksantoistavuotiaiden dokaaminen. En myöskään koe, että bilettäminen on hyvä tapa tutustua ihan uusiin ihmisiin.
Yliopistolla ensimmäisen viikon vapaaehtoisilla luennoilla käydessä on kuitenkin joka kerta löytynyt mukavia juttukavereita. Eilen multa kysyttiin, olenko kaksikielinen ja se oli mieletöntä! Tänään tapaan myös ekaa kertaa omat luokkalaiset, olen lähdössä tunnin päästä orientaatioon ja illalla onkin sitten film party, joka on myös uusia maisteriopiskelijoita varten. Huomenna ajattelin mennä eri teatteri societyjen pubi-iltaan ja pe-la societyt esittäytyvät. Eilen sain vihdoin lukujärjestykseni, en malta odottaa luentojen alkua. Ekan semesterin aikana mulla on sekä maanantai että keskiviikko vapaita, joten joudun odottamaan tiistaihin, että pääsen työntouhuun. Edit: Ei ookkaan, lukkaria päivitettiin. Molempina päivinä kuitenkin vain yhdet seminaarit, keskiviikkoinen tunnin mittainen.
Otan nyt ihan iisisti, viestittelen paljon kotiin, liikun omaa tahtiani. Ei ole mikään kiire ja mulla on kyllä luottavainen mieli, vaikka viikonloppuna itkeskelinkin koleaa oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti